Raili Venetvaara
opettelemassa elämään yhä kevyemmin
matkavarustein

Lukiessani Asta Raamin kirjaa ”Älykäs intuitio ja miten käytämme sitä” törmäsin jälleen kerran siihen, miten aivot valitsevat helpoiten tutun tavan ajatella. Kirjassa verrattiin aivojen toimintaa mäenlaskuun lumisessa rinteessä. Ensimmäisellä kerralla voin laskea mäkeä mistä tahansa. Toisella kerralla mäessä on jo jälki. Koska aivoille on helpointa ja energiatehokkainta valita yhteys, joka jo toimii - siis kohta, josta on jo laskettu - on meille luontaisinta valita sama ajattelu- tai toimintatapa kuin aikaisemminkin. Ajan myötä toiminta automatisoituu ja uudesta kohdasta laskeminen vaatii jo tietoista päätöstä.

Jeesus käytti myös vertauksia kuvatessaan erilaisia tapoja ajatella ja toimia. Selittäessään anteeksiantamisen tärkeyttä hän kertoi tarinan kuninkaasta ja hänen palvelijoistaan. Kuningas antoi palvelijalleen anteeksi suuren velan, mutta tämä palvelija ei antanut työtoverilleen anteeksi pientä velkaa. Lopulta kuningas heittää palvelijansa velkavankeuteen. Tarinan kuultuaan ei voi olla ihmettelemättä palvelijan typeryyttä ja samaan aikaan ymmärtää, että teen itse ihan samoin.

 Anteeksiantaminen vaatii usein tietoista uuden uran valitsemista ja siitä laskemista. Valintaan liittyy myös kysymys siitä, mitä tapahtuu anteeksiantamisen jälkeen. Pitääkö minun vain kärsiä hiljaa ja niellä kaikki se paha olo yhä uudestaan ja uudestaan, mitä joku ihminen jossakin tilanteessa on minulle aiheuttanut? Ei todellakaan. Idea onkin siinä, että anteeksiantaminen on ainoa keino päästä asiasta ja sen aiheuttamasta tuskasta eroon ja eteenpäin elämässä. Haluanko jäädä laskemaan ja nousemaan samaa mäkeä vuodesta toiseen vai valita ajatella uudella tavalla ja päästä uusiin maisemiin?

 Jaakko Alasaarelan kirjassa Sinä pystyt! on anteeksiannolle kaava, joka on kehitetty yhdysvaltalaisessa psykiatrisessa sairaalassa traumoja kokeneille potilaille. Kaavassa on kolme vaihetta: vastuunotto, anteeksianto ja hyvän toivominen. Vastuunotto voi olla vaikeaa ja sitä haastavampaa se on, mitä isommasta loukkauksesta on kyse. Sekin riittää, että otan vastuun omista tilanteesta johtuvista negatiivisista ajatuksista ja tunteista. Seuraavaksi listaan yksityiskohtaisesti kaikki loukkaukset, jotka annan anteeksi. Lopuksi toivon toiselle hyvää. Anteeksiantaminen koskee myös itseäni.

”Anteeksiannon kaavaa kannattaa käyttää päivittäin yleisesti suhteessa kaikkiin ihmisiin. Sano siis ääneen tai kirjoita ylös: ”Otan vastuun kaikesta elämässäni, annan kaikille ihmisille kaikki anteeksi, ja toivon kaikille hyvää!””

Kun luin ensimmäisen kerran yllä olevan kohdan, minua alkoi naurattamaan. Ei sen takia, että anteeksiantaminen olisi naurettavaa vaan siksi, että lause oli niin pelkistetty ja ”maailmaa syleilevä”. Mutta mitä siitä, jos se toimii. Jos jo heti aamulla annan itselleni ja toisille anteeksi kaikki mieleen tulevat pettymykset, epäonnistumiset ja loukkaukset ja jatkan matkaa kevyemmin mielin, niin ei siitä ainakaan haittaa ole. Ja jos se vielä tuo hymyn huulilleni, niin vielä parempi.

 ”Suurin osa opituista käyttäytymismalleista on tottumuksia, jotka perustuvat ei-tietoiseen ajatteluun. Psykologian näkökulmasta tällainen toiminta on laajasti ottaen intuitiota, joskaan ei älykästä intuitiota. Varsinkin silloin kun olemme stressaantuneita tai tunteiden vallassa, alamme helposti toimia näiden tiedostamattomien toimintamallien mukaan. Riidan keskellä saatamme pudota siihen iänikuisen, samaan vanhaan toimintamalliin. Siihen, jonka olemme joskus lapsuudessamme huomaamattamme imeneet itseemme, ja joka on tallentunut jonnekin ei-tietoiseen mieleen.” (Asta Raami: Älykäs intuitio)

 Ristiriitatilanteessa putoan siis helposti siihen samaan uraan, jota muulloin pystyn välttämään. Näin käy varsinkin läheisissä ihmissuhteissa, joissa jokin näennäisesti vähäpätöinen asia saa aikaan ilmiriidan tai jokin tilanne saa minut toistuvasti vajoamaan itsesääliin tai itseni syyttelyyn. Miten pystyn valitsemaan uudenlaisen tavan toimia ja pysähtyä hetkeksi miettimään, mitä oikeasti haluan tehdä?  

Graham Cooke on kirjassaan ”Keys to brilliant focus” käsitellyt negatiivisia ajatuksia ja tunnetiloja ja niihin suhtautumista. Negatiivisia tunteita vastaan ei kannata taistella vaan vaihtaa tunteen taustalla oleva ajatus parempaan, myönteisempään ajatukseen. Jos tietää etukäteen, millaisissa tilanteissa nämä tunteet heräävät, hän kehottaa miettimään jo etukäteen, mitä aikoo silloin tehdä. Se on oppimista ja ajattelun harjoittelua ei kontrolloiden itseäni vaan sallien Jumalan ajatella kauttani.

 Graham Cooke neuvoo kirjoittamaan oma mieltä häiritsevä negatiivinen ajatus muistiin ja sen jälkeen ajatus, johon haluaa sen vaihtaa. Tämä kannattaa tehdä rukoillen ja kuunnellen Jumalaa ja sen jälkeen miettiä, mikä on näiden ajatusten ero. Minkälaisia vaikutuksia uudella, myönteisemmällä ajatuksella on minussa? Voinko sen vaikutuksesta nyt tehdä jotain toisella tavalla?

 Tällaisella näkökulman vaihtamisella voi olla suuri merkitys, koska se tuo mukanaan myös muita myönteisiä tunteita kuten kiitollisuus. Jos uusi ajatus tuntuu vieraalta, voin tehdä itselleni myös ihmetteleviä kysymyksiä kuten ”Miltähän se tuntuisi, jos luottaisin että tämä asia järjestyy parhain päin?” Tai ”Entä jos voisinkin nyt kokea todeksi Jeesuksen sanat:Tulkaa minut tyköni kaikki te, jotka teette raskasta työtä ja kannatte taakkoja, niin minä annan teille levon.”

 Tarkoitus ei ole päästä kokonaan eroon negatiivisesta ajattelusta, koska joskus on ihan hyödyllistäkin pelätä, olla surullinen tai vihainen tai miettiä huolellisesti ratkaisua johonkin tilanteeseen. Tarkoitus on, että negatiivinen ajattelu ei hallitse minua vaan voin säädellä sitä myönteisen ja sallivan ajattelun avulla.

 Näihin ja moniin muihin kysymyksiin mietimme vastauksia Sisäisen voimaantumisen ryhmässä, joka alkaa tammikuussa zoomissa. Vuorovaikutus ryhmässä antaa usein uusia oivalluksia itselle ja rohkaisee myös laskemaan uutta uraa pitkin siinä lumisessa mäessä.