Danny Silk kirjoittaa kirjassaan Kunnioituksen kulttuuri:
”Vapaiden ihmisten johtaminen on vaikeaa, koska siinä on riski, että ihmiset voivat käyttää vapauttaan väärin. Toisin kuin Jumala, moni seurakunnassa ei ymmärrä, miksi riski on ottamisen arvoinen. Väärinkäytetyn vapauden uhka väijyy suurempana kuin todellisen vapauden tuoma palkkio, ja siksi me säikähdämme.
Luulen itse, että Jumalan johtajuuden ja siten myös seurakuntien johtajien tarkoitus on luoda turvapaikka, jossa voimme saada selville, keitä me olemme ja miksi olemme täällä. Turvapaikassa ei ole pelkoa väärinkäytetystä vapaudesta, joka voisi estää keskinäisen luottamuksen ja rakkauden. Turvapaikkaa ylläpidetään rakkauden kautta tulevalla vapaudella. Rakkauden olemus on turvallisuus ja yhteys. Jos ihmiset eivät tunne oloaan turvalliseksi eivätkä koe yhteyttä ympärillä oleviin ihmisiin, on vaikea vakuuttua olevansa rakkaudentäyteisessä paikassa.”
Danny Silk kuvaa käytännön esimerkkien avulla, miten seurakunnan työntekijä ei pyri ongelmatilanteessakaan kontrolloimaan, vaan hän ohjaa yhteisön jäsentä näkemään itse ongelman, löytämään siihen ratkaisun ja ottamaan vastuun seurausten hoitamisesta. Tärkeää prosessissa on koko ajan se, että ihminen kokee olevansa rakastettu ja täysin hyväksytty omana itsenään. Yhteisöllä on rajat, jotka estävät kaaoksen syntymisen, ja näiden rajojen sisäpuolella vallitsee vapaus. Vapaus olla oma itsensä ja ilmaista itseään vapaasti.
Kyky sietää erilaisuutta sekä ratkaista erilaisuudesta aiheutuvia ristiriitoja on taito, jota kannattaa harjoitella. Sellainen taito vahvistaa yhteisöä kaikilla tavoin. Seurakunnissa se tarkoittaa käytännössä myös sitä, että hyvinkin erilaiset ihmiset voivat kokea yhteenkuuluvuutta, koska pinnan alla olevat jännitteet on tuotu esiin ja ne eivät enää vaikuta ilmapiiriin kielteisesti. Helppoa se ei ole missään yhteisössä, mutta jo se, että erilaisuus halutaan nähdä vahvuutena, on askel oikeaan suuntaan.
Jokainen meistä tarvitsee ainakin yhden ihmisen, jonka kanssa hän kokee olevansa ”samalla aaltopituudella” tunteakseen olonsa turvalliseksi ja seurakunnan kodikseen. Kokemus siitä, että tulee hyväksytyksi omana itsenään ja että saa aidon yhteyden toiseen ihmiseen, on arvokas lahja kenelle tahansa, mutta varsinkin henkilölle, joka on kokenut hylkäämistä ja tullut tuomituksi aikaisemmissa ihmissuhteissaan.
Kunnioitus on kaikkein tärkeimpiä arvoja turvapaikalle, jossa ihmiset voivat olla vapaita. Kunnioitus suojaa niiden ihmisten arvoa, jotka ovat erilaisia kuin me itse. Suuri vapaus voi aikaansaada konflikteja, koska vapailla ihmisillä ei ole tarvetta rakentaa julkisivuja kenenkään vuoksi. Kunnioituksen kulttuuri sekä luo puitteet turvapaikalle että toisaalta tilan suurille ristiriidoille. Kyse on siitä, opimmeko käyttämään kunnioitusta luoviaksemme läpi konfliktien niiden noustessa esiin.
