Erkka L.

Hengen vuodatus ja käärmeiden nostaminen
Voiko Jumala toimia liikkeissä tai yksilöiden kautta, joiden teologiassa on puutteita? Entä tiedätkö ketään, jonka teologia olisi 100 % oikein? (Oikeassa olemisen armolahjan saanut saattaisi sanoa: ”Tiedän vain kaksi, toisen nimeä en kerro, mutta toinen meistä on Jeesus.”) Näyttäisi siltä, että Hän pystyy käyttämään myös epätäydellisiä astioita, muutenhan tämä kaikki olisi ollut vain Jeesuksen varassa. Se, että armolahjat toimivat, ei takaa, että kaikki on kunnossa, mutta niiden toimiminen kylläkin viittaa siihen, että ainakin jotakin on tehty oikein. Moni lukijoista tuntee varmaan minua paremmin helluntaiherätyksen historiaa. Nyt en kuitenkaan tarkoita sitä historiaa, jonka joku meistä voi vielä muistaa, vaan sitä mikä alkoi 1900-luvun alussa Amerikassa, siis sitä herätystä, jonka alkuperäisestä voimasta meillä Suomessa on tänään käytössä enimmällään ehkä muutama prosentti. Nimittäin, helluntailaisuuden piirissä esiintyi sen alkuaikoina monia harhaisia tulkintoja, jotka sitten ajan kuluessa vähitellen oikenivat. Yksi näistä harhoista oli oppi ns. kertakaikkisesta pyhityksestä. Eräänlaisen erityisen pyhityskokemuksen koettuaan uskova ei enää voisi tehdä syntiä. Voi olla, että yliluonnollinen kokemus on ollut henkilökohtaisella tasolla todella merkittävä, mutta tuo tulkinta ei taida pitää yhtä todellisuuden kanssa. Tiedämme kyllä, että voimakkaan Pyhän Hengen kosketuksen kokenut kristittykin kykenee vielä tekemään syntiä. Toinen oli käsitys siitä, että kielilläpuhumisen tarkoitus olisi, että voisi tehdä lähetystyötä opettelematta kohdemaan kieltä. Kerran joku lähetystyöhön valmistautuva oli nimittäin yllättäen saanut kyvyn puhua sen kansan kieltä, jonka pariin oli aikeissa lähteä, vaikkei ymmärtänytkään puhumaansa. No, tiedämme kyllä, että — mitä lähetystyöhön tulee — niin tämä näkemys ei yleistynyt. Vielä eräs varhaista helluntailiikettä jakanut oppi oli kysymys siitä, kenen nimeen kastetaan. Jeesus kyllä käski kastaa Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, mutta Apostolien teoista luemme, että uskoon tulleet kastettiin Jeesuksen nimeen. Jälkimmäiseen uskovat helluntailaiset pitivät kolmiyhteisen Jumalan nimeen kastamista katolisuudesta periytyvänä vääränä käytäntönä ja alkoivat (uudelleen)kastaa uskovia vain Jeesuksen nimeen. Tätä ei ehkä voi pitää ihan yhtä harhaisena käsityksenä, mutta ei siitäkään ihan valtavirtaa tullut — tosin se, että jostakin opista ei tule valtavirtaa ei vielä tarkoita, että se olisi täysin pielessä, eihän enemmistö aina ole oikeassa. Kirkkohistoriallisesta näkökulmasta asiaa tarkasteltaessa tämä käytäntö vaikuttaa kuitenkin vähintäänkin kyseenalaiselta. Muutenkaan suurten hengenvuodatusten aikoina harhaiset opetukset eivät välttämättä erotu yhtä helposti aidosta Jumalan Hengen toiminnasta kuin muulloin. Kun ihmeitä tapahtuu, mahtuu sekaan paljon muutakin kummallista ilman, että siihen kiinnitettäisiin riittävästi huomiota. Yksi näistä erikoisista opetuksista oli juuri tuo käärmeiden nostaminen, josta vihdoin vähän historiallista taustaa seuraavassa.

Oletko kuullut julistajasta nimeltä George Went Hensley? Jos et ole, niin eipä ihme. Hän ei ollut niitä saarnamiehiä, jonka nimen pitäisi olla tuttu jokaiselle aktiivikristitylle. Hensley ei ollut myöskään ensimmäinen käärmeiden nostamista harjoittava julistaja, mutta ehkä kuitenkin tunnetuin. Amerikassa on toiminut monta, toisistaan erillistä, klassista helluntailaisuutta edustavaa liikettä. Käärmeiden käsittelyä jumalanpalveluksissaan harjoittavat olivat aika lailla vähemmistössä, mutta liike toimii edelleen tänä päivänä, aktiivisia jäseniä on ehkä muutamia tuhansia. Runsas sata vuotta sitten, tarkemmin sanottuna vuonna 1910, George Hensley Tennesseen osavaltiosta ihmetteli, miksei uudessa liikehdinnässä oteta todesta kehotusta käärmeiden nostamisesta. Hänen käytännönläheinen julistuksensa saikin jonkin verran kannatusta kaakkoisissa osissa Yhdysvaltoja, vaikka sitä myös ankarasti vastustettiin. Kielillä puhuttiin, sairaita parannettiin, riivaajia ajettiin ulos, mutta lisäksi myös käärmeitä nosteltiin. Yksi liikkeen näkemyksiä oli, että käärme ei pure, kun on riittävästi uskoa. Joskus kyllä sattui kuolemantapauksia, mutta olihan puremaan kuoleminen kunniakasta, kuolemista hyvän asian vuoksi, siis eräänlaista marttyyriutta.

Voit tietysti arvostella George Hensleyn toimintaa, mutta yhdessä asiassa hän oli kyllä esikuvallinen: hän todella uskoi sen mitä Sanassa sanotaan ja myös toimi uskonsa mukaisesti, eikä tyytynyt vain kritisoimaan vallitsevia näkemyksiä. Hän meni jopa vähän pitemmälle kuin mihin Mark. 16:18 antaa aihetta. Tuossa kohdassa sanotaan, että ”jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita”. Hän halusi osoittaa tämän todeksi vaihtamalla ”jos”-sanan paikalle ”kun”-sanan. Hän joi useita kertoja julkisesti myrkkyä (tätä ei tietenkään voi suositella) osoittaakseen, että Raamattu pitää myös tässä kohdin paikkansa — eikä vahingoittunut! Uskon, että hänen järkähtämätön uskonsa Sanan lupauksiin oli myös syy siihen, miksi Jumala salli hänen säilyä vahingoittumattomana. Jos joku näin lapsenomaisen rohkeasti pitää kiinni siitä, mitä kirjoituksissa sanotaan, niin Herra kyllä valvoo Sanaansa. Hensley tosin kuoli lopulta myrkkykäärmeen puremaan, mutta vasta 75-vuotiaana. Siinä vaiheessa käärme oli purrut häntä arviolta 400 kertaa. Ennen kuolemaansa hän syytti seurakuntaa uskonpuutteesta ja kieltäytyi kaikesta lääketieteellisestä avusta. Epäonnistumisten ja vajavuuksien ei tulisi määritellä sitä, keitä olemme Kristuksessa. George Hensley oli lukutaidoton, vailla kunnollista ammattia. Hän muutti usein, ja hänellä oli suuria vaikeuksia elättää perhettään, sillä saarnaajan ammatti ei antanut siihen kunnon edellytyksiä. Hän oli neljästi naimisissa. Ilmeisesti rauhaton luonne teki elämisen hänen kanssaan lähes mahdottomaksi. Hän oli myös ollut vankilassa julistajan toimensa aikana, ei uskonsa tähden, vaan jäätyään kiinni pontikan myynnistä!

Palatakseni tuohon kysymykseen: mitä tarkoittaa käärmeiden käsin nostaminen? Englannin kielen taidosta ei ole paljonkaan hyötyä tämän asian selvittämisessä. Käännös olisi joko ”he nostavat käsin käärmeitä” tai ”he nostavat käärmeitä”. En osaa Uuden testamentin kreikkaa, mutta kerran sain epäsuorasti tietää, että tuo kohta voitaisiin kääntää ”nostavat käärmettä”, siis yksikössä, ja jossakin käännöksessä ”käärme” on myös kirjoitettu isolla alkukirjaimella. Hetkessä arvoitus tuntui ratkeavan, tai ainakin siihen tuli lisävalaistusta. Kun Raamatussa puhutaan Käärmeestä, tarkoitetaan tietysti persoonallista pahaa. Riivaajia voidaan toki ajaa ulos, mutta henkivallat eivät asu elävissä olennoissa, vaan ne vaikuttavat ikään kuin jonkin alueen yllä tai sen ilmapiirissä. Me saamme voittoja henkivalloista sitomalla ja nostamalla niitä ikään kuin ylöspäin, kohti taivaan avaruuksia, minne ne tässä pelastushistoriallisessa aikakaudessa kuuluisivat, ennen niiden lopullista tuomiota. Hengelliseen sodankäyntiin kuuluu Käärmeen maanpiiristä saamien tukipisteiden heikentäminen. Käärmekin on vaarattomampi, jos se ei saa tukea maasta, ilmasta käsin sen on vaikeampi taistella. Raamattu ei viittaa siihen, että lähetysmatkoilla olisi ensin nostettu ”Käärmettä” aina uudelle paikkakunnalle tultaessa, mutta jotakin tuon suuntaista oli varmaankin jo tapahtunut henkivalloissa, sillä niin nopeasti levisi evankeliumi lähes koko silloin tunnettuun maailmaan. Toisaalta nykyisen Turkin alue on tällä hetkellä yksi maailman vaikeimmista alueista kristinuskon suhteen, vaikka se evankelioitiin ensimmäisten joukossa. Oma osuutensa tapahtuneeseen lienee tosin myös islaminuskossa vaikuttavilla henkivalloilla, jotka pyrkivät tukahduttamaan kristinuskon väkivalloin, toisin kuin meidän eurooppalaisessa kulttuurissamme vaikuttavat henkivallat. Meillä henkivaltojen vaikutus ei ole niin avoimen vihamielistä, vaan kätketympää. Mutta jos käärmeiden nostaminen laiminlyödään, voi käydä niin kuin Turkissa on käynyt.

Lopuksi

Tässä siis yksi näkökulma tuohon vaikeaan raamatunkohtaan. Vastaus kysymykseen siitä, mitä nämä merkit ovat ja miten ne vaikuttavat täällä meidän keskuudessamme on lopultakin aika yksinkertainen: kielillä puhuminen on Jumalan totuuksien julistamista hengelliseen todellisuuteen, sairaiden parantaminen Jumalan todellisuuden murtautumista fyysiseen todellisuuteen, riivaajien ulosajaminen alemman tason demonien käskemistä syvyyteen ja käärmeiden nostaminen ylemmän tason demonien (henkivaltojen) syrjäyttämistä …

… ja kaiken huipuksi vielä tämä: vaikka he ovatkin nauttineet hyvän- ja pahantiedon puun kuolettavaa hedelmää, ei se kuitenkaan voi heitä lopullisesti vahingoittaa!

Miten Käärmeen nostaminen sitten tapahtuu käytännön tasolla, siitä moni muu tietää enemmän. Toivottavasti herätti ajatuksia.