Tein vähän aikaa sitten kyselyn Facebookissa. Kysyin, mitä kaipaat/tarvitset, mitä puuttuu, mitä on liian vähän, mistä aiheista kaipaat lisää opetusta, mikä on suurin haasteesi uskovana. Opetusta kaivattiin raamatun tulkinnasta, elämästä kristittynä arjessa, seurakunnan hierarkiasta/järjestyksestä. Opetuksesta ei ole puutetta. Joskus on vain vaikea löytää opetusta, joka vastaisi niihin kysymyksiin, joita meillä on arkipäivässämme juuri nyt, selkokielistä ja sovellettavaa. Suurimpia haasteita olivat tuomituksi tulemisen pelko, samanmielisten löytäminen ja Jumalan äänen kuuleminen. Minun ajatusmaailmassani kaikki nuo asiat yhdistyvät samaan pakettiin: normaali kristityn vaellus. Vapaus olla oma itsensä, vapaus olla keskeneräinen ja matkalla ilman pelkoa, ilman tuomiota. Vapaus kysyä, vapaus kasvaa.
Täällä puhumme kaikesta ilman kaanaan kieltä, ilman sormella osoitteluja. Oma kasvu ja ehetyminen, oman identiteetin löytäminen, ihmissuhdekiemurat, voimauttavat ihmissuhteet, arkipäiviän kohtaamiset ja konfrontoinnnit kuuluvat tämän otsikon alle.
Haastekanavalla puhumme erilaisista teologista suodattimista, joiden käpi tulkitsemme Raamattua, elämää. Nostamme esiin muutamia oppisuuntauksia, joiden ainakin minä luulin tulevan alkuseurakunnasta, mutta ovatkin varsin tuoreita tulkintoja. Katsomme myös, mitä raamattu puhuu seurakunnan järjestyksestä, naisista, viisitahoisesta palveluvirasta, lopunajoista ja muusta ajankohtaisesta.