Raili Venetvaara
opettelemassa elämään yhä kevyemmin
matkavarustein

Luen tällä hetkellä kahta aivan erilaista kirjaa, joista toinen käsittelee tilannetajua ja siihen vaikuttavia seikkoja työelämän näkökulmasta ja toinen tavoitteiden saavuttamista kristillisen elämän näkökulmasta. Niissä pohditaan osittain myös samoja asioita vaikkakin eri termejä käyttäen, ja sehän on ihan ymmärrettävää; inhimillisestä toiminnasta on kyse kummassakin.

Viime vuosina olen huomannut sen, miten kiitollisuuden hyvää tekevää vaikutusta henkiselle hyvinvoinnille korostetaan monissa lehtiartikkeleissa. Vaikka en pidäkään itseäni kiittämättömänä, niin en ole osannut tehdä jokapäiväistä tapaa ajatella niitä asioita, joista olen kiitollinen. Perhe, ystävät ja terveys tulevat varmasti aina olemaan listani tärkeimmät asiat. Nämä kaksi kirjaa auttoivat minua oivaltamaan uuden, itselleni sopivan tavan lähestyä kiitollisuutta.

”Kuvittele, että aivosi on puutarha, jossa ei kasva kukkasia vaan hermosolujen välisiä liitoksia eli synapseja. Näitä pitkin kulkevat muun muassa mielihyvähormonit dopamiini ja serotoniini sekä muut välittäjäaineet. Hermokudoksen gliasolut ovat puutarhureita, jotka varmistavat, että viestit pääsevät nopeasti eteenpäin. Mikrogliasolut kitkevät rikkaruohoja, ja tärkeä kysymys on, miten ne tietävät, mitä kitkeä.

Tämä puhdistusoperaatio tapahtuu unessa. Siksi vanha neuvo yön yli nukkumisesta, kun tekee päätöksiä, on oikea; usein ajatukset tuntuvat aamulla selkeämmiltä.

Ihminen voi vaikuttaa siihen, mitä aivot tuhoavat unessa: kierrätykseen menevät ne hermoyhteydet, joita ei käytetä. Puutarhuri hoitaa niitä, joita käytetään, jotka kukoistavat. Tästä näkökulmasta on olennaista, mitä ajattelet juuri ennen nukkumaanmenoa: ajatteletko esimerkiksi sitä, miten kostat jollekin, jonka kanssa olet riidoissa. Silloin heräät entistä tietoisempana riidasta. Mutta voit suunnata ajattelun ratkaisujen löytämiseen tai innostavaan projektiin tai johonkin muuhun, joka ei liity työelämään.” (Helena Åhman - Harri Gustafsberg: Tilannetaju - päätä paremmin)

Tänään olen kiitollinen.

Kiitollisuuden ilmaiseminen saattaa näyttää pikku asialta. Se ihminen, joka sinusta on tulossa, muovautuu kuitenkin suurelta osin pienten asioiden toistamisen seurauksena. Tapa kiittää kehittää sydäntä päivä kerrallaan. Kiitollisuudesta kannattaa ajatella pieniä. Mistä sinä olet tänään kiitollinen? Mieti hetken aikaa. Ystävästä? Perheenjäsenestä? Herkullisesta ateriasta? Linnuista ikkunani ulkopuolella? Autosta, joka käynnistyy?

Ahdistus. Huoli. Pelko. Varkaat, jotka riistävät meiltä ilon ja rauhan. Ahdistus huomisesta voi riistää nautinnon tästä päivästä. Apostoli Paavali tarjosi Pohjois-Kreikan kristityille seuraavia rohkaisun sanoja:

Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa. (Fil. 4:6-7)

Kun vaikeudet kiusaavat meitä ja haasteet vyöryvät ylitsemme, apu rauhan saavuttamiseksi sisältää kiitollisuuden. Kun rukoilet, kerro Jumalalle kaikki, mikä on huonosti. Sen lisäksi kiitä Häntä siunauksista, joita elämääsi tulvii. Kiitollisuus on ahdistuksen vihollinen. Ne ovat toisilleen sopimattomat huonetoverit.” (Jeff Manion: Unelmoi suuria - ajatus kerrallaan)

Näistä kahdesta katkelmasta tuli mieleeni seuraavanlainen tarina:
Oli syksyinen ilta. Ulkona oli pimeää ja sateista. Ovikello soi, ja menin avaamaan. Oven ulkopuolella seisoi minulle täysin vieras, hieman kireänoloinen henkilö.
- Anteeksi, että häiritsen. Autoni sammui talosi ulkopuolella ja puhelimessani ei ole virtaa. Voisinko soittaa itselleni apua puhelimellasi?
- Toki, tässä on puhelin.

Vieras puhui jonkin aikaa puhelimessa.
- Nyt on niin, että saan apua vasta huomenna, voisinko jäädä yöksi?
- En oikein tiedä....
- Ymmärrän, että tämä on hankala tilanne. Lähden kyllä, jos se ei sovi. (Huokaus)
- No, eiköhän yksi yö käy.

Viikon päästä päivällä soi ovikello. Menin avaamaan.
- Hei Toivo, hauska nähdä!
- Hei, mitä sinulle kuuluu? Olen yrittänyt soittaa, mutta et vastaa. Nyt olin ohikulkumatkalla ja päätin tulla katsomaan. Miksi sinulla on muuten kasvomaski kotona päällä?
- No, se on vähän pitempi tarina ja .......
- Mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu?! Eikö kotonakaan saa olla enää rauhassa! Ja maski heti päälle! Vieraani tuli raivosta puhkuen ovelle.
- Eihän sinulla ole itselläsikään maskia, ihmetteli Toivo
- Minua eivät säännöt koske, ne ovat muita varten!
- Itse asiassa haluan puhua vain ystäväni kanssa, ja sen voimme tehdä puutarhassa. Minulla onkin sinulle lahja, sanoi Toivo ja vei minut puutarhaan katsomaan. Hän oli tuonut kauniita kukkia ja taimia istutettavaksi sinne.

Katsoin puutarhaani, joka oli täynnä rikkaruohoja, nokkosia ja takiaisia. Minua alkoi itkettää.
- En ole jaksanut hoitaa sitä, ja nyt viikon ajan, kun Ahdistus on ollut vieraanani, loputkin voimani ovat menneet.
- Miksi et heitä häntä ulos?
- En vain pysty. Onhan meillä hyvätkin hetkemme. hän jotenkin ymmärtää minua, kuinka vaikeaa minulla on. Ei silti, että olisin saanut häneltä mitään apua. Aina kun yritän sanoa, että nyt hänen on lähdettävä, jotakin tapahtuu ja kohta annankin periksi. En ymmärrä, mitä siinä tapahtuu.
- No haluatko hänestä eroon?
- Tottakai, mutta hän on kyllä vaarallinen. Hän sanoo, että voi tehdä elämästäni vielä hankalamman, jos yritän päästä hänestä eroon.
- Ei hätää, pääasia on, että tiedän, mitä sinä haluat. Hoidan kyllä asian puolestasi.

Toivo raivasi uusille taimille tilaa ja istutti taimet. Minulle tuli heti parempi olo.
- Nyt lähden, mutta tulen huomenna ystävieni Kiitollisuuden ja Rohkeuden kanssa. Ole mahdollisimman paljon ulkona puutarhassa ja käy lenkillä. Vieraani oli tullut ovelle ja huuteli:
- Jos vielä tulet tänne, kutsun poliisit! Sitten hän kääntyi minun puoleeni:
- En ymmärrä, kuinka voit kohdella minua näin huonosti kaiken sen jälkeen, mitä olen sinun hyväksesi tehnyt! Nyt puutarhasikin on melkein pilalla, onneksi sinne jäi kuitenkin vielä se ummehtunut lätäkkö ja katkeruuden polku. Et kai pyytänyt häntä uudestaan?!
- En, en. (tarkkaan ottaen minähän en pyytänyt Toivoa, hän vain sanoi tulevansa.)

Sinä iltana minun oli vaikea saada unta. Vaikka ystäväni käynti oli ollut rohkaisevaa, en kuitenkaan täysin uskonut, että tilanne voisi muuttua.

Seuraavana aamuna Ahdistus katsoi ulos ikkunasta.

- Mitä ihmettä! Autoani laitetaan jonkin hinausauton perään! Kuka uskaltaa!!
Ahdistus juoksi ulko-ovelle ja avasi oven juuri sopivasti, kun Rohkeus ja Kiitollisuus olivat soittamassa ovikelloa.
- Sattuipa sopivasti. Voitkin mennä antamaan kuskille osoite- ja laskutustiedot hinauksesta. Ja jos olet oikein nopea pakkaamaan, voit mennä hinausauton kyydissä, niin ettei sinulle tarvitse tilata taksia, sanoi Rohkeus.
- Haluatko että jään vähäksi aikaa luoksesi? Minulla on nimittäin vielä kesälomaa pitämättä ja voisin auttaa sinua näissä puutarhatöissä, kysyi Kiitollisuus.
- Voi mielellään, se olisi ihanaa. Kiitos teille molemmille!

Vuoden päästä päivällä soi ovikello.

- Hei Ahdistus, mukava nähdä sinua, tule sisään! Onko autosi taas hajonnut?
- Niinhän siinä kävi. Mukava nähdä sinuakin! Onko sinulla paljon huolia ja murheita?
- No onhan niitäkin aina välillä. Mutta sattuikin sopivasti, kun tulit tänään. Minulla on nimittäin tänään syksyiset puutarhajuhlat, ja sinne tulee sinunkin tuttujasi, Toivo, Kiitollisuus ja Rohkeus ja paljon muita mukavia ihmisiä. Pääset nauttimaan juhlista kanssamme! Lisäksi jos haluat jäädä yöksi, saat nukkua samassa huoneessa Kiitollisuuden kanssa.
- Tuota, minun täytyykin käydä vielä tarkistamassa yksi juttu autossa. Saisinkohan sen kuitenkin itse käyntiin......

Kohta auto huristi tiehensä.