Erkka L.

Tunne nimeltä hämmennys 
Olen mielessäni harrastanut eräänlaista keittiöpsykologiaa, ja koettanut selvittää itselleni, mitä tarkoittaa tunne, jota kuvataan hämmennykseksi. Hämmennys on todellakin tunne, mutta erittäin lyhytaikainen. Vihassa tai pelossa voi olla kiinni koko elämänsä, mutta hämmennys menee väistämättä ohi hetkessä ja muuttuu joksikin muuksi. Jos kohtaat jotakin hämmentävää, menetät hetkeksi ikään kuin tilanteen hallinnan ja sitten palaat normaaliin olotilaan. Tätä voisi verrata siihen, että jos kompastut, niin ennen kuin ehdit ajatella mitään, refleksinomaisesti haet uutta tasapainoa, useimmiten myös onnistuen siinä. Jos hämmennys aiheutuu jostakin huvittavasta, ja jos sille on soveliasta nauraa, seuraa hämmennystä naurahdus ennen kuin tunnetilasi palautuu ennalleen. Entäpä jos et pysty palaamaan hämmentyneestä tilasta normaaliin? Silloin hämmennystä seuraa ahdistus. Ymmärrän jotakin fysiikasta, en niin paljon, etteikö fyysikon kanssa keskustellessani asiantuntemattomuuteni paljastuisi melko nopeasti, mutta arvostan kuitenkin fysiikkaa, niin vaikeaa kuin onkin, tai ehkä juuri siksi. Jos esittäisin miten suhteellisuusteorian kaava (siis se kuuluisa E=mc2) johdetaan, niin suurin osa kuulijoista hörähtäisi nauramaan. Tuttuja matemaattisia merkkejä, kuten peruslaskutoimituksia, sulkuja, potenssiin korotuksia, neliöjuuria ym., mutta toisaalta kuitenkin jotakin niin vaikeatajuista, että seuraa hämmennys – ja koska asialle on lupa nauraa – myös naurahdus ennen kuin päästään normaaliin tilaan ja pystytään taas seuraamaan esitystä. (Muuten, jos esittäisin kiinankielistä tekstiä, vastaavaa ei tapahtuisi. Kiinankielisissä merkeissä ei olisi useimmille juuri mitään tuttua, todettaisiin vain ettei ymmärretä, mutta reaktiona olisi ainoastaan lievä hämmennys, ehkä hymähdys, kuitenkin ilman erityistä huvittuneisuutta.) Sen sijaan, jos esittäisin suhteellisuusteorian kaavan ja ilmoittaisin, ettei kukaan lähde tästä huoneesta ennen kuin on tenttinyt tämän yhtälön, seuraisi jälleen hämmennys, naurahdus ja uusi tasapaino. Mutta jos tämä olisikin totisinta totta … seurauksena olisi voimakas ahdistusreaktio.

Pitääkö seurakunnan kynnyksen olla matala? Vai onko se jo liiankin matala? Jos vielä madallamme kynnystä, niin kohta unohdamme, miten portaissa kävellään. Seurakunnan ensimmäisinä vuosina kynnys oli korkea (Ap.t. 5:13). On hyvä aloittaa riittävän alhaalta, mutta kehitys pysähtyy, ellei rimaa koskaan koroteta. Palatakseni tuohon käärmeiden nostamiseen: tuon kohdan mielellämme sivuutamme. Se hämmentää meitä, vaikka emme voi sille oikein nauraakaan. Sivuutamme sen, ettei se alkaisi ahdistaa. Eihän se voi olla kovin tärkeää, ei ainakaan Raamatun ydinopetuksia (vaikkakin ylösnousseen Kristuksen viimeisiä sanoja maan päällä!). Kieltämättä se vaikuttaa järjenvastaiselta. Olemme kuitenkin mestareita määrittelemään järjenvastaiseksi sen, mitä emme ymmärrä, ja helpoksi uskoa sen mitä pidämme tärkeänä. Myös sen suhteen olemme hyvin valikoivia, että saatamme pitää helppona jotakin, johon on itse asiassa erittäin vaikea uskoa vain siitä syystä, että olemme kuulleet sen tarpeeksi monta kertaa. Oletko kuullut eräästä Lähi-Idässä asuneesta perheyrityksen osakkaasta, joka päätti vaihtaa ammattia? Hänellä oli omituisia käsityksiä todellisuudesta ja lopulta hän päätyikin perustamaan uuden uskonnon. Kaikki eivät pitäneet hänestä, ja niinpä hän koki väkivaltaisen kuoleman. Väitetään, että hänellä olisi ollut maagisia voimia ja – todellakin – oltuaan neljättä vuorokautta kliinisesti kuolleena hän palasi henkiin. Sitten hän alkoi kävellä seinien läpi tai muuttua näkymättömäksi. Lopulta hän matkusti pilven päällä taivaaseen, ja väitetään että hän tulisi joskus vielä pilven päällä takaisin maan päälle. Lisäksi väitetään, että itse asiassa hän oli Jumala, mutta hän myös meni Jumalan luo, jonka kanssa hän oli jo ennestään samaa olemusta. Näin hassuja asioita me uskomme, vaikka luulisi niiden hämmentävän meitä. Eikä tässä vielä kaikki: se, miten suhtaudumme tähän entiseen puuseppään, määrittää sen, mitä meille tapahtuu kuoleman jälkeen! Miksi sitten opetus käärmeiden nostamisesta on meille ihan ylivoimaisen vaikea uskoa? Mennäänpä seuraavaan aiheeseen.