Dispensationalismi on varsin uusi oppi, 1830-luvulta. Sen isänä pidetään John Darbya. Oppi levisi nopeasti, koska se oli sisällytetty suosittuun Scofield Study Bible -teoksen selityksiin. (Scofield Study Bible oli ensimmäinen Raamattu, joka sisälsi myös selitykset; sitä ennen selitysteokset olivat aina olleet erillisiä teoksia.)

Dispensationalismin perusajatus on, että Raamattu on tulkittavissa, kun se jaetaan seitsemään aikakauteen, dispensaatioon. Aikakaudet alkavat Eedenin paratiisista ja jatkuvat Ilmestyskirjan tuhatvuotiseen valtakuntaan.

Ihmiskunnan historia on jaettu seitsemään dispensaatioon eli armotalouskauteen.

Nämä seitsemän armotalouskautta perustuvat ajatukseen, että ihmiskunnan historia seuraa tiettyä kaavaa: Jumala luo suunnitelman, ihmiskunta alkaa vaeltaa tuon suunnitelman mukaan, mutta epäonnistuu lopulta täysin ja siksi Jumalan täytyy aloittaa uusi armotalouskausi. Dispensationalismi on fatalistinen systeemi, jonka perusolettama on, että epäonnistumme.

Armotalouskaudet:

·         viattomuuden aika (ennen syntiinlankeemusta)
·         omantunnon aika (Aadamista Aabrahamiin)
·         patriarkkojen aika (Aabrahamista Moosekseen)
·         lain aika (Mooseksesta Jeesukseen)
·         armon aika (Jeesuksesta uskovien tempaukseen)
·         vihan aika (uskovien tempauksesta Jeesuksen paluuseen, n. 7 v)
·         valtakunnan aika (Jeesuksen paluusta viimeiseen tuomioon

Tässä hieman toisenlainen jaottelu:

·         Eedenin paratiisi
·         lankeemus
·         vedenpaisumus
·         Aabraham
·         Mooses
·         Seurakunta
·         Tuhatvuotinen valtakunta

Jumala loi paratiisin, jossa Aadam ja Eeva elivät viattomuuden aikaa, kunnes he valitsivat kuunnella käärmettä. Syntiinlankeemus päätti viattomuuden ajan.

Jumala teki Aadamille ja Eevalle puvun nahasta ja puki ne heidän yllensä ja aloitti uhrikäytännön. Ihminen tiesi nyt hyvän ja pahan. Se johti pahuuden lisääntymiseen. Lopulta maa oli niin täynnä pahuutta, että Jumala lähetti vedenpaisumuksen.

Vedenpaisumuksen jälkeen Jumala aloitti taas uudelleen ja antoi siviilihallinnon armotalouskauden. Jumala sanoi Nooalle (1.Moos. 9), etteivät murhaajat saa kulkea vapaana, veri huusi maasta ja vaati oikeutta.

Kun Aabraham syntyi, Jumala loi uuden aikakauden, uskon aikakauden, joka kesti patriarkkojen ajan. Tämäkin aikakausi epäonnistui, kun Israelin kansa joutui orjiksi Egyptiin.

Seuraavaksi Jumala nosti Mooseksen, alkoi lain armotalouskausi. Tätä kautta kesti 1300 vuotta. Koska Israel ei totellut lakeja, joutuivat he lopulta pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan ja Assyriaan.

Aikakausi, jossa elämme nyt

Noin 400 vuoden hiljaiselon jälkeen (aika VT:n ja UT:n välillä), Jumala lähetti Jeesuksen perustamaan seurakunnan. Alkoi seurakunnan tai armon aika, joka kulminoituu Jeesuksen toiseen tulemiseen.

Dispensationalismin mukaan olemme siis keskellä tätä aikakautta, emme ole vielä epäonnistuneet, mutta se on väistämätöntä. Tämä näkemys näkee epäonnistumiset ja heikkouden seurakunnissa merkkinä siitä, että tämän aikakauden loppu on lähellä (siis myös maailmanloppu on lähellä).

Ilmestyskirjan seitsemän seurakuntaa

Monet dispensationalistit ovat jakaneet seurakunnan armotalouskauden seitsemään Ilmestyskirjan 2 – 3 lukujen seurakuntien mukaisiin aikakausiin.

Ensimmäinen seurakunta edustaa alkuseurakuntaa jne., kunnes tulemme Laodikean seurakunnan aikaan. Koska Laodikean seurakunta oli penseä (ei kylmä eikä kuuma), tämä vastaa dispensationaalista odotusta siitä, että seurakunta aikojen lopussa heikkenee, ei nouse voittoisaksi.

Lopun ajat

Seurakunnan armotalouskauden lopussa dispensationalistit odottava lyhyttä aikakautta, jota kutsutaan lopun ajaksi.

Lopun aika sisältää:

·         tempauksen (uskovien salaisen ylöstempauksen),
·         seitsemän vuoden vaivan ajan ja
·         antikristuksen.

Dispensationalistien joukossa on erilaisia käsityksiä siitä, missä järjestyksessä kaikki tapahtuu, mutta he ovat yhtä mieltä loppumetrien ajoituksista.

Tuhatvuotinen valtakunta

Historian synkimpänä hetkenä seurakunnan armotalouskausi päättyy, ja Jeesus tulee perustamaan tuhatvuotisen valtakuntansa. Alkaa valtakunnan aika.

Missä muualla dispensationalismi näkyy tänään

Koska seurakunnan ja valtakunnan aika ovat eri aikakausia, kaikki, mitä Uusi testamentti puhuu Jumalan valtakunnasta, kuuluu tulevaisuuteen, ei nykyaikaan. Siksi dispensationalistit eivät odota näkevänsä yliluonnollisia tapahtumia, ne on varattu valtakunnan aikakaudelle.

He odottavat harhaanjohtajaa ja merkkejä vääriltä lopunajan profeetoilta ja seurakunnan rappeutumista ja suurien joukkojen luopumusta.

Laki vastaa armo -keskustelut kumpuavat myös dispensationalismista.

Sanonnat; elämme armon aikaa tai elämme seurakunnan aikakautta ovat dispensationalismia.

Moni meistä tunnistaa jotakin edellä kirjoitetusta. Dispensationalismilla on suuri vaikutus karismaattisissa piireissä. Tuntematta koko dispensationalismin teologiaa olemme saaneet vaikutteita ja poimineet osan siitä.

Henkilökohtaisesti olin omaksunut dispensationalistisen ajattelun lopun ajoista, pimeys lisääntyy, monien rakkaus kylmenee, menemme kohti vaikeita aikoja. Salaisena toiveena oli, että Jeesus tempaisi omansa pois ennen vaivan aikaa, koska oli pelottava ajatus jäädä tänne selviämään kaikesta, mitä vaivanaikana odotettiin tapahtuvan. Tuntui myös hyvältä selitykseltä, että elämme Laodikean eli Ilmestyskirjan viimeisen seurakunnan aikaa; tarvitsi vain katsoa vähän ympärilleen, mitä tapahtui.

Ehkä suurin syy siihen, että hyväksymme dispensationalismin kaltaiset ajatusrakennelmat on se, että se on ainoa teologia, jonka olemme kuulleet. Olemme kasvaneet siihen. Otan esimerkiksi eskatologian. En ollut koskaan kuullut muusta kuin futurismista: uskovien salaisesta tempauksesta (suurin osa meistä on ehkä kokenut kauhunhetken: ”muut on temmattu, minä jäin”), antikristuksesta, pedon merkistä, vaivan ajasta. Ainoa keskustelu tulkinnoista oli, tapahtuisiko tempaus ennen, jälkeen vai keskellä vaivan aikaa. Tulevaisuuteen oli siis varattuna pimeyttä, kärsimystä ja epävarmuutta, pahuuden kasvua, jopa kutsuttujen eksymistä.

Minua häiritsi Matteus 24, Jeesuksen ajallisesti epäonnistuneet profetiat (tämä sukupolvi ei katoa…) ja Left Behind -elokuvien sanoma, että tempauksen jälkeen voi saada Jumala-suhteen uskomalla Jumalaan, olemalla hurskas ja hyvä pahan maailman keskellä, rukoilemalla suoraan Jumalaa, Jeesusta ei enää tarvittu eikä Pyhä Henkikään mielestäni ollut enää maan päällä. Niissä näkyy selvästi toinen tie Jumalan luo (yksi dispensationalismin perusajatuksia: Jumala pelastaa eri aikakausina eri tavoin)

Dispensationalismi opettaa, että menemme kohti vaikeita, pimeitä aikoja, kunnes Jeesus tulee takaisin. Jos uskomme Jumalan valtakunnan eteenpäin menoon, törmäämme isoon ristiriitaan. Jos elämme seurakunnan armotalouskautta ja Jumalan valtakunnan kausi on vasta tulossa, olisi outoa, että yrittäisimme kasvattaa ja laajentaa Valtakuntaa, joka ei ole edes ulottuvissamme ja joka ei ole vielä täällä.

Haastan sinua, joka julistat ”tulkoon Sinun valtakuntasi, tapahtukoon Sinun tahtosi niin maan päällä kuin taivaassa” poistamaan dispensationalistisen suodattimen systeemeistäsi ja näkemään, miten Jumalan valtakunta kasvaa ja menee eteenpäin tänä päivänä.