Särkyneitten ihmisten talo – talo täynnä toivoa

Uskonnot eivät riko ihmisiä, seurakunnat eivät riko ihmisiä, uskontoa harjoittavat, seurakunnassa mukana olevat ihmiset rikkovat ihmisiä. Liian moni meistä on särkynyt yhteisössä, jonka piti olla turvallinen, rakastava ja voimauttava, paikka, parantumisen paikka.

Oletko mennyt rikki, särkynyt?

Oletko vieläkin vereslihalla, niin kuin sinut olisi nyljetty elävältä? Onko tapahtuneilla asioilla vieläkin valta vaikuttaa valintoihisi, arkipäivääsi sen kivun tai pelon kautta, joka tuli elämääsi? Jos vastaat kyllä, uskon tietäväni, miltä sinusta tuntuu.

En lähde ristiretkelle epäkohtia vastaan. En aio yrittää vetää ketään vastuuseen toisen rikkomisesta. En myöskään tuomitse niitä, jotka ovat ottaneet nämä asiat elämäntehtäväkseen.

Haluan nähdä särkyneiden tulevan ehjiksi. Haluan nähdä voimautuneita ihmisiä, jotka pystyvät ottamaan vastuun omasta elämästään ja omista päätöksistään, koska he tietävät, että he voivat, koska he tietävät olevansa rakastettuja, ainutlaatuisia, merkityksellisiä ja tärkeitä.

Kun tuntuu, että maailma loppuu tähän

Oli aika, jolloin ajattelin, että en ikinä selviä monen vuoden vaikeasta suhteesta hengellisen auktoriteetin kanssa. Olin avannut itseni ja elämäni, olin valinnut luottaa rajattomasti, olin ottanut vastaan kaiken kuin Jumalalta, ilman kyseenalaistamista tai edes arviointia. Kun olin jo hajalla, sain neuvoja irtautua, mutta hengellisen auktoriteettini mielestä se ei ollut Jumalan tahto. Ja niin jäin vielä pari lisävuotta. Menin vain enemmän rikki. Kun tiemme lopulta erkanivat, tuntui, että maailma kaatuu, tulevaisuutta ei enää ole. Aina, kun kuulin heistä, pelkäsin, että he tuhoavat minut. Tuntui, että tulevaisuus on vain hengissä pysymistä ilman toivoa, ilman unelmia. Olin ottanut kaiken vastaan kuin suoraan Jumalalta; kaiken sen hyvän, joka rakensi ja vahvisti minua. Otin vastaan myös kaiken pahan ja rikkovan. Niinpä nuo rikkovat vuodet määrittelivät minulle uudestaan minut.

Vapautuminen ja sisäinen parantuminen ovat minun juttujani. Siksi tiesin monta tapaa, miten voi parantua, hain myös apua. Kipu oli kuitenkin aina jäljellä. Arkipäivä sujui normaalisti, kunnes tapahtui tiettyjä asioita, niillä oli voima lamauttaa, viedä toivo, saada minut vetäytymään. En heti nähnyt, että Jumala oli aloittanut minussa prosessin, jossa Hän askel askeleelta kävi kanssani läpi koko prosessin.

Rikkinäinen voi tulla ehjäksi

Tänään tiedän, että rikkinäinen voi tulla ehjäksi.Meillä kaikilla on erilainen parantumistarina. Ehkä olemme vielä matkalla, ehkä matka on vielä aloittamatta. Yhden kuitenkin tiedän, rikkinäinen voi tulla ehjäksi. Elämä voi taas tuntua elämisen arvoiselta ja tulevaisuus on täynnä positiivista odotusta.

Tulevina viikkoina kerron oman tarinani. Jos haluat kertoa oman tarinasi, kirjoita se sähköpostiini. Jos parantumismatkasi on kesken tai vasta alussa, tule mukaan matkalle. Särkyneitten ihmisten talo on täynnä toivoa!

Merkitty: ,

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*