Hanna Matikainen
Isän tytär kasvamassa profeetan kutsuun

Perisyntioppi on saanut alkunsa kirkkoisä Augustinukselta, jonka opetuksiin Luterilaisen kirkon oppi pitkälle pohjautuu. Perisyntioppi on opillinen suuntautuminen, jossa ajatellaan että ihminen on ennalta määrätty pahaksi sen mukaan, että Aadam lankesi syntiin Edenin puutarhassa. Tässä ajattelussa, Aadamin syntiinlankeemus vapautti synnin jokaiseen ihmiseen, joka koskaan syntyy maailmaan.

Ihmisessä siis perisyntiopin mukaan on jo valmiiksi jotain syntiä, johon täytyy saada sovitus. Siksi meidän ihmisyydessä on tämän opin mukaan paha mukana jo itsessään. Ihminen on siis jo alkuperältään paha. Perisyntiopin ajatus on, että jokainen kohtuun siinnyt lapsi on syntinen jo valmiiksi ja joutuu helvettiin, jos ei ehdi saamaan pelastusta. Luterilaisen kirkon opin mukaan pelastus saadaan kasteesta, siksi sen oppiin kuuluu kastaa lapsia heti syntymän jälkeen.

Perisyntiopin määrittely: Ihminen perii syntyessään syntisen luonteen ja halun syntiin. Teologit ovat määritelleet tämän joko täysimittaiseksi turmeltuneisuudeksi tai osittaiseksi turmeltuneisuudeksi, joka koskee kaikkia ihmisiä. Puhutaan syntisestä luonteesta, joka on valmiina meissä. Ihmisen sielu syntyy siis vanhemmistaan ja lapsi perii langenneen luontonsa sen myötä.(Tradusianistinen oppi) Minä ajattelen näin: Jokainen ihminen on Jumalan luoma ja Isä kutoo jokaisen ihmisen kokoon äitinsä kohdussa, lapsi syntyy siis Jumalan luota ja hän on alkuperältään täysin pyhä ja puhdas. Alkuperäisasetuksena jokainen on erikseen luotu Jumalan kaltaiseksi siis hyväksi. Mutta koska Aadam päästi synnin ja kuoleman hallitsemaan maailmaan, niin olemme jokainen saaneet heti maailmaan tultuamme maistaa tätä hallintavaltaa, se alkoi vaikuttaa meissä jo kohdussa. Vauva ei kuitenkaan vastaa muiden synneistä, jotka siihen vaikuttavat.

Näin ollen vauva kyllä pelastuu. Jeesuksen työ vapauttaa tämän pienen ja viattoman takaisin Isän luokse, mikäli hän kuolee. Sillä ristin työ monitahoisuudessaan vapauttaa lopulta myös kuolemasta. En kuitenkaan ajattele, että lapsella olisi valmiiksi syntinen luonne. Kyse ei siis ole pelastusopista, sillä jokainen meistä tekee syntiä ja tarvitsee vapahtajan, vaan alkuperästä. Perisyntioppi siis iskee alkuperään. Olemmeko alku­perältämme pyhiä vai emme?

Uskon että olemme alkuperältämme Jumalan luomia ja hyviä. Meissä on kuitenkin alueita, joita synti on turmellut, joten siksi meidän tulee uudistua ja pyhittyä. Esimerkiksi mieli uudistuu pois niiden valheiden alta, jonne synti on sen saanut. Uudistumaton mieli tekee syntiä ja sen halu on siihen. Jos mieli on joltain kohtaa uudistunut, se ei enää tahdo elää synnissä.

Hengen tulee hallita meissä ja meidän kautta, jottei meidän rikkinäinen sielu pääse hallitsemaan ja sitä kautta se synti, joka meissä asuu vielä. Asemallisesti elämme siinä totuudessa, että olemme pyhiä, koska Jeesuksen työ kattaa menneet, nykyiset ja tulevat synnit.

Room 5:14, Yhden ainoan ihmisen teko toi maailmaan (kreikan kielellä kosmokseen) synnin ja synnin mukana kuoleman. Näin ollen on kuolema saavuttanut kaikki ihmiset, koska kaikki ovat syntiä tehneet. Tuo Roomalaiskirjeen kohta sanoo, että Aadamin teon kautta jokainen tulee tekemään syntiä, eli ei siis ole jo valmiiksi syntiä tehnyt. Aadam siis teollaan vapautti maailman synnin alaisuuteen ja synti tuli maailman hallitsijaksi silloin, kun Aadam päätti olla tottelematta Jumalaa.

Näin ollen me kaikki synnymme maailmaan, jossa synti hallitsee. Tämän hallinnan takia meistä jokainen tekee syntiä, ja olemme siis synnin anteeksiannon tarpeessa. Jokaisen siis tulee ottaa vastaan Jeesuksen pelastus ja syntyä uudesti ylhäältä. Jokainen maailmaan kerran syntynyt tarvitsee siis toisen syntymän ylhäältä, eli takaisin yhteyteen.

Alkuperäisesti ihmisessä ei kuitenkaan ole syntiä, vaan jokainen ihminen on Jumalan luoma ja näin ollen ihan elämän alussa hänessä ei ole valmiiksi olemassa syntiä. Esimerkiksi vapautuspalvelussa Jeesuksen täytetty työ ristillä tuo meille oikeuden synnin käsittelemiseen, jotta ihminen pääsee vapaaksi alkuperäisasetukseen.

”Jo ennen kuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin, ja ennen kuin sinä äidistä synnyit, minä sinut pyhitin; asetin sinut kansojen profeetaksi.” Jer 1:15

"Poika ei kannan isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa. Vanhurskaan ylitse on tuleva hänen vanhurskautensa, ja jumalattoman ylitse on tuleva hänen jumalattomuutensa." Hes. 18:20

"Älköön kukaan kiusauksiin jouduttuaan ajatelko, että kiusaus tulee Jumalalta, Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän itse kiusaa ketään. Mutta jokaista kiusaa hänen oma (uniikki, täysin oma) himonsa; se vetää häntä ja houkuttelee. Sitten himo tulee raskaaksi ja synnyttää synnin, ja kun synti on tullut täyteen mittaan, synnyttää se kuoleman. Älkää eksykö rakkaat veljet! Jokainen hyvä anti ja täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien isältä, jonka luona mikään ei muutu, ei valo vaihdu varjoksi." Jaak. 1:13-17

"Nuhteeton sinä olit siitä päivästä, kun sinut luotiin, siihen saakka, kunnes sinussa löydettiin vääryys." Hes 28:15. (tämä paikka on Lusiferista, joka luotiin myös hyväksi, olemmeko huonommassa asemassa?)

Ps.51:7 "Katso, synnin alaisena olen syntynyt, synnin alaiseksi sikisin äitini kohdussa." Tämä Raamattu Kansalle -käännös ilmaisee paremmin alkutekstin mukaisen ajatuksen kuin Vanha käännös 1933, joka sanoo: "Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt."