BLOGI

Kaikki on hyvin, kunnes joku  mainitsee  heidät. Kipu ja paniikki iskevät. Olen ihan varma, että he ovat   tehneet jotain selkäni takana tuhotakseen minut. Sydämen haavaan sattuu.

Järki ei voi määrätä sydäntä lopettamaan kipuilu


Eihän tuollaisessa ajattelussa ole mitään järkeä. No ei olekaan. Mutta sen sanominen ei auta yhtään. Järki ei pysty määräämään, että sydämen kivun täytyy loppua.  Sydän oppi jotakin ja tulkitsee nyt kaiken oppimansa mukaan. Järki voi laittaa sydämen pimeään koppiin ja sulkea tunteet, mutta haava ei siitä parane.


Päivä, jolloin maailma kaatui, ei tullut yllättäen. Sitä oli edeltänyt monta kipeää vuotta. Silti se tuli odottamatta.

Olimme todella läheisiä, ainakin uskoin niin. Sinä kesänä, kun äitini kuoli, jotain muuttui. En oikein tiedä vieläkään, mikä. Kaikki vain muuttui hankalaksi, puolin ja toisin. Jos kerron enemmän, puolet teistä lukijoista hoksaa, kenestä puhun, anteeksi siis tämä ylimalkaisuus. Itsestäni voin kertoa, toisten asioita en halua netissä levitellä.


Uskonnot eivät riko ihmisiä, seurakunnat eivät riko ihmisiä, uskontoa harjoittavat, seurakunnassa mukana olevat ihmiset rikkovat ihmisiä. Liian moni meistä on särkynyt yhteisössä, jonka piti olla turvallinen, rakastava ja voimauttava, paikka, parantumisen paikka.


Tässä on hautumassa uusi sivusto. Uskovainen, uskis, mitä se tarkoittaa? Tarkoitan, mitä se tarkoittaa käytännössä, joka päivä, yksin, kaksin, ihmisjoukossa? Mitä se tarkoittaa jokaisessa olosuhteessa, kesäiltana grillatessa, astioita tiskatessa, kaupassa käydessä? Näyttääkö se samalta kuin silloin, kun istun sunnuntaina seurakunnan kokoontumisessa? Onko usko todellinen voimavara vai onko se rajoite. Miltä näyttää normaalin kristityn normaali elämä? Sinun arkipäiväsi, minun arkipäiväni. Millaisista arvoista uskomme ponnistaa, mitä oikeasti uskomme? Tämän sivuston aihe on kristityn normaali elämä. Täältä et tule löytämään uskonnollisuutta etkä kaanaan kieltä. Haluan olla todellinen, selkokielinen, arkipäiväinen. Täällä ei keskustella siitä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä eikä tuomarin nuijaa anneta kenellekään. Olen vaeltanut pitkän matkan läpi erilaisten seurakuntakulttuurien, oppirakennelmien.  Halu päästä lähemmäksi Jumalaa, halu tuntea Hänet oikeasti paremmin, lähemmin, halu nähdä uskon vaikuttavan todellisia asioita arkielämässä, on motivoinut minua etsimään jotain enemmän. Jotain olen löytänyt, edelleen olen matkalla. Tervetuloa mukaan matkalle.    


(c)2018, Anne Aalto, Kaikki oikeudet pidätetään
Osumalaskuri: 42827
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä verkkosivujen toiminnan parantamiseksi. Voit estää evästeiden käytön oman selaimesi asetuksissa. Käyttäessäsi verkkosivujamme hyväksyt myös evästeiden käytön.

OK, ymmärrän tai Lisätietoja
Evästeiden tiedot
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä verkkosivujen toiminnan parantamiseksi. Voit estää evästeiden käytön oman selaimesi asetuksissa. Käyttäessäsi verkkosivujamme hyväksyt myös evästeiden käytön.
OK, ymmärrän