Raili Venetvaara opettelemassa elämään yhä kevyemmin matkavarustein

Häpeän monet kasvot
  
”Rakkaus antaa meille identiteetin: kuulumme johonkin ja olemme Joku. Olemme Minä. Häpeä riistää identiteettimme ja meistä tulee Ei kukaan. Olemme tyhjiä, olemattomia, epäihmisiä. Kun rakkaus kertoo minun olevan yksi Meistä, häpeä luo hylkäämisen kokemuksen ja minusta tulee Joku Muu. Olen ulkopuolinen, hylätty, vailla yhteyttä. Menetän yhteyden laumaani, perheeseeni ja ryhmääni, mutta mikä tuskallisinta, menetän yhteyden ennen kaikkea itseeni. Häpeä eristää minut syvimmästä ihmisyydestäni, minusta tulee Epäihminen.” (Tommy Hellsten ja Tiina Tuomikoski: Minuiksi - löytöretkiä henkiseen kasvuun) 

 Koulussa suomen kielen tunnilla kävimme läpi suomen kielen sanoja, joiden merkitys oli ajan myötä muuttunut konkreettisesta abstraktiseksi kuten käsittää-verbi. Käsitän jonkin esineen, kun pystyn kiertämään käteni sen ympärille. Sen sijaan miten pystyn käsittämään jonkin abstraktin käsitteen kuten häpeän? 

 Nuorena tunsin häpeää, mutta en tunnistanut tunnetta ja olin ahdistunut. Ne ihmiset, joilta pyysin apua, eivät pystyneet minua auttamaan ja niiltä ihmisiltä, jotka ehkä olisivat osanneet minua auttaa, en ymmärtänyt pyytää apua. Menin kirjastoon ja siellä oli kaikkien elämäntaito-oppaiden edeltäjä Dale Carnegien kirja Miten saan menestystä, ystäviä ja vaikutusvaltaa. Sinänsä ihan hyvä kirja, mutta häpeän tunnistamiseen siitä ei ymmärrettävästi ollut apua. 

En tuntenut häpeää sen takia, että olisin tehnyt jotain väärin ja että minun olisi pitänyt korjata käyttäytymistäni. Siksi häpeän tunne ei olisi ollut mitenkään tarpeellinen vaan päinvastoin vei huomioni ihan väärään suuntaan. Tunsin häpeää tapahtumista, joihin en voinut itse vaikuttaa. Tunsin häpeää siitä, etten kyennyt, osannut enkä jaksanut toimia niin kuin mielestäni minun olisi silloin pitänyt.

 ”…mutta mikä tuskallisinta, menetän yhteyden ennen kaikkea itseeni.” Tuossa lauseessa tiivistyy monta kokemusta nuoruuteni ajoilta, kun tiesin että jokin on vialla mutta en tiennyt mikä. Jos olisin jollain tavoin kyennyt käsittämään häpeän tunteen silloin, mikä olisi elämässäni silloin muuttunut? Yleensä sanotaan, että ei kannata jossitella, mutta nyt kannattaa. En syytä ketään enkä valita vaan yritän käsittää. Jos olisi pystynyt tunnistamaan omat tunteeni ja puhumaan niistä, olisiko elämäni ollut toisenlainen? Olisi tietysti. Miten? En tiedä. 

 On tietysti kohtuutonta vaatia, että tuossa iässä olisin kyennyt tunnistamaan omat tunteeni ja toimimaan sitten toisin, kun vastaava tilanne olisi haastava tänäkin päivänä. Voin myös jatkaa kysymällä: Jos pystyisin käsittämään, miten häpeä vaikuttaa elämässäni tänä päivänä, tekisinkö jotain toisin tänään? 

 Ajattelen että jonkin tunteen käsittäminen on sen sanoittamista tavalla tai toisella. Aina se ei ole suullista tai kirjallista tekstiä vaan se voi olla myös esimerkiksi musiikkia, liikettä tai kosketusta. Myönteisen tunteen kohdalla sen ilmaiseminen moninkertaistaa tunteen vaikutuksen (jaettu ilo on kaksinkertainen ilo) ja raskaan tunteen kohdalla ilmaiseminen vaikuttaa sen, että tunne ei koteloidu niin herkästi kehoon ja mieleen. 

Yllä mainitussa kirjassa oli myös yhden kirjoittajan mielenkiintoinen näkökulma Jeesuksen sanoista: ”Te tulette tuntemaan totuuden ja totuus tekee teistä vapaita.” ”Ajattelen, että Jeesus ehkä tarkoittaakin sitä, mikä on totta meissä: ajatuksemme, tunteemme, tarpeemme, pelkomme, toiveemme ja unelmamme…haavoittuvuutemme, keskeneräisyytemme ja ihmisyytemme.” 

 Raskaitten asioiden miettiminen on raskasta. Siksi ei ole ihme, että olen tarvinnut elämäni aikana niiden kantamiseen vahvemmat olkapäät kuin omani. Olen saanut monta hyvää ystävää ja ihanan perheen. Sen lisäksi nämä Jeesuksen sanat ovat kantaneet monen vaikean vaiheen yli tähän päivään asti. ”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko levoton älköönkä pelätkö.” 

 Rauha ja totuus ovat kaksi väkevää asetta häpeää vastaan. Taistelu jatkuu kuolemaan asti, tiedän sen. Nyt kuitenkin alan käsittämään yhä paremmin, mitä elämässäni tapahtuu. 

(c)2017-2021, Anne Aalto, Kaikki oikeudet pidätetään
Osumalaskuri: 311076
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä verkkosivujen toiminnan parantamiseksi. Voit estää evästeiden käytön oman selaimesi asetuksissa. Käyttäessäsi verkkosivujamme hyväksyt myös evästeiden käytön.
Evästeiden tiedot
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä verkkosivujen toiminnan parantamiseksi. Voit estää evästeiden käytön oman selaimesi asetuksissa. Käyttäessäsi verkkosivujamme hyväksyt myös evästeiden käytön.
OK, ymmärrän