Sydämen haavaan sattuu
Kaikki on hyvin, kunnes joku mainitsee heidät. Kipu ja paniikki iskevät. Olen ihan varma, että he ovat tehneet jotain selkäni takana tuhotakseen minut. Sydämen haavaan sattuu.
Järki ei voi määrätä sydäntä lopettamaan kipuilu
Eihän tuollaisessa ajattelussa ole mitään järkeä. No ei olekaan. Mutta sen sanominen ei auta yhtään. Järki ei pysty määräämään, että sydämen kivun täytyy loppua. Sydän oppi jotakin ja tulkitsee nyt kaiken oppimansa mukaan. Järki voi laittaa sydämen pimeään koppiin ja sulkea tunteet, mutta haava ei siitä parane.
Silti yritin olla järkevä ja puskea pois reaktiot. Olen antanut anteeksi heille, itselleni, kaiken mahdollisen, katkonut sielunsiteitä ja… järkeillyt. Järki sanoo, unohda koko juttu ja jatka eteenpäin. Ja niin minä teinkin, kunnes….
Uni paljasti
Näin oudon unen. Olin pitämässä kokouksia näiden hengellisten auktoriteettien kanssa. Unessa oli paljon yksityiskohtia. Hyppään unen loppuun, koska sieltä sain avaimen. Unen lopussa toinen heistä sanoi, että heillä oli lahjoja kaikille. Ne olivat jonkinlaisia keittiökoneita, pieniä laitteita. Ne näyttivät niin kuin ne olisivat Kiinasta. Kaikki oli sekavaa eikä tämä henkilö löytänyt niitä juttuja, jotka hänen oli tarkoitus antaa meidän perheelle. Siihen heräsin ja tuntui pahalta.
Aina kannattaa puhua Isän kanssa
Olin jo oppinut, että Jumala käyttää näitä unia selvittämään asioita, joita en ollut pystynyt näkemään.
Kysyin Isältä, mistä unessa on kysymys. Siinä sitten vain näin sen. Ne oli nuo jutut, joita hän jakoi kaikille, mutta meille annettavat olivat hukassa. Tajusin, että kun olin laittanut itseni likoon, antanut kaikkeni, sydämeni oli kokenut, että jään koko ajan paitsi sitä, mitä he antavat muille. En ollut tunnistanut sitä noiden vuosien aikana, tarvetta, joka ei täyttynyt. Olisin halunnut tulla rakastetuksi niin kuin muutkin.
Valitsen antaa anteeksi
Sozossa olen oppinut, että vaikka olisimme valinneet antaa anteeksi kaiken, joskus tuntuu, että olemme edelleen kahleissa. Joku pitää meidät kiinni , emmekä tiedä, mitä se on. Olin jo käynyt läpi kaiken mahdollisen, minua oli sozottu, puolestani rukoiltu. Järki olisi sanonut, että tämä on ihan tyhmää, tehdyn toistamista. Mutta tein sen silti: valitsin antaa anteeksi näille ihmisille, sen, mitä koin nähneeni. Jos teet tämän saman, ole konkreettinen, kutsu asioita niiden oikeilla nimillä. Älä jää miettimään, olivatko he todella tehneet nuo asiat. Nämä ihmiset rakastivat minua varmasti henkilökohtaisemmalla rakkaudella kuin tuntematonta yleisöään. Ei ollut kysymys heistä vaan minun sydämestäni. Valitsin antaa anteeksi, näkymätön kahle katkesi, sydämeni lakkasi huutamasta heidän rakkautensa perään. Sydämeni oli taas vapaa ottamaan vastaan.
Jumala rakastaa juuri sellaisella rakkaudella, jota tarvitsemme
Yksi vaikeimmista asioista oppia on ollut tajuta, että vain Jumala on kaiken hyvän lähde. Ja Hän pystyy täyttämään tarpeemme myös silloin, kun Hän ei voi käyttää siihen muita ihmisiä. Hänen rakkautensa on hyvin todellista myös, kun ei ole ketään “nahka päällä” osoittamassa sitä.
Jos et ole varma, rakastaako Hän sinua todella, juuri sinua, kysy Häneltä. Etsi joku paikka, jossa sinua ei häiritä. Kysy:” Jumala, mitä Sinä ajattelet minusta? Rakastatko minua oikeasti ja todella?” Jää kuuntelemaan. Anna itsellesi aikaa. Luota siihen, että jos kysyt Jumalalta, Hän ei lähetä vihollista valehtelemaan sinulle vaan Hän vastaa sinulle. Hän vastaa monella tavalla, Hän tietää, miten pystyt kuulemaan, näkemään, kokemaan Hänen vastauksensa.
