Päivä, jolloin maailma kaatui

Hankalia vuosia oli monta. Kysyin jopa neuvoa henkilöltä, jota arvostan suuresti. Hänen neuvonsa oli katkaista ystävyyssuhde. Hän sanoi, että vasta sen jälkeen sydämeni voi alkaa parantua. Se tuntui viisaalta neuvolta.

Mutta toisen osapuolen mielestä se oli huono neuvo. He halusivat jatkaa ystävyyttämme, minäkin halusin. Olemme kaikki kristittyjä. Uskomme, että kaikki on Jumalalle mahdollista. He halusivat, minä halusin, Jumalalle on kaikki mahdollista, pakkohan se on silloin onnistua. Paitsi, että ei onnistunut, minä en voinut sitä ymmärtää, olen uskossani varsin lapsenmielinen ja yksinkertainen. Kysyin Isältä, miksi suhteemme ei parane, jos kaikki haluavat ja Hänelle ei mikään ole mahdotonta. Kysyin: ”Jumala, onko jotain, joka on liian vaikeaa, jotain, mitä Sinä et voi?” Hän vastasi: ”Minä voin, ihmiset eivät aina pysty”.

Tuo viisas vastaus on auttanut minua monta kertaa. Jumala on kyllä kykenevä (ja myös halukas, koska Hän on Rakkaus, koska Hän on hyvä), mutta me emme aina pysty luottamaan niin, että valitsisimme Hänen apunsa ja ratkaisunsa, jokin meissä haluaa suojautua, hoitaa asian itse. Outo juttu, mutta joskus kuvittelemme, että ”minä itse” on se paras ja luotettavin apu.

No, tarina jatkuu. Puolitoista vuotta sitten kipuilu loppui. Sain sähköpostin, jossa ystäväni ilmoittivat, että suhteemme on ohi. Sen jälkeen lakkasin olemasta olemassa heille.  No, ei kipuilu oikeastaan loppunut, haavat jäivät, taistelu loppui.

Arvasit jo, ettemme asu samalla paikkakunnalla. Emme niin. Outoa on, miten he kuitenkin edelleen vaikuttivat elämääni. Asioita, joita olin syvässä luottamuksessa kertonut tulivatkin minua vastaan varsin ikävällä tavalla. Kuvaan tuli mukaan pelko, nämä ihmiset voisivat käyttää minusta tietämiään asioita minua vastaan. Ja niin aloin karttamaan yhteisiä tuttaviamme. En halunnut ottaa riskiä, että joku olisi lakannut olemasta ystäväni näiden entisten ystävieni takia. En tiedä, toimiiko kenenkään muun pää näin, mutta minun toimi.

He ottivat yhteyttä vähän aikaa sitten, he tarvitsivat jotain. Kertoivat samalla, etteivät edelleenkään halua olla tekemisissä kanssani. Se sai minut miettimään, tuleeko tuo särkynyt ihmissuhde olemaan ikuinen kiviriippa, kipeä paikka, joka reagoi joka kerta, kun kuulen heistä. Tuleeko se aina olemaan kuin kiveen kirjoitettu julistus: noitten mielestä olen aika paska tyyppi, kuinkahan moni muu on samaa mieltä. Tuleeko se olemaan paikka, jossa kerta toisensa jälkeen annan anteeksi kaiken, mitä he ovat sanoneet tai tehneet, asioita, jotka ovat loukanneet minua. Annan anteeksi. Ja kun seuraavan kerran kuulen jotain, kipu on siellä ja taas valitsen antaa anteeksi. Ei se niin mene, kipu, haava sisällä ei tarkoita, että emme ole antaneet anteeksi (jos et ole antanut anteeksi, se on aina se ensimmäinen askel), se tarkoittaa, että meidän sisällämme on kipeä haava.

Pyysin Jumalalta apua. Hän muistutti minua asiasta, jonka opin jo monta vuotta sitten.

Danny Silk on kirjoittanut useammankin kirjan ihmissuhteista. Suosittelen lämpimästi. Joku niistä taitaa löytyä suomeksikin. En muista, opinko tämän hänen kirjoistaan vai opetussarjoistaan, mutta juttu menee näin.

Hän kuvasi elämämme suhteet kuin tikkatauluna. Ihan siellä keskellä, kympissä, on Jumala, vain Hän, ei kukaan muu. Sen jälkeen tulee yhdeksikkörinki, siinä on aviopuoliso tai jos et ole naimissa, joku muu, elämän tärkein henkilö. Seuraavassa tulevat lapset, sydänystävät, ystävät, tuttavat jne. Uloimmassa rinkulassa, yhden pisteen ringissä ovat ne, joiden kanssa suhde on kaukaisin.

Danny Silk käytti muistaakseni esimerkkinä puhelinta ja autoa. Autoesimerkissä, joku kaveri soittaa ja kertoo, että auto simahti tielle. Kysyt, tarvitseeko hän hinausliikkeen numeron. Vähän läheisemmältä ystävältä kysyt, haluaako hän, että tulet hakemaan hänet tienvarresta, lapsiesi kanssa puhut uuden auton valinnasta ja vaimoltasi kysyt, millaisen auton hän haluaa sinun hänelle ostavan. Huomaat pointin? Eri ihmisillä on erilainen pääsy elämääsi. Se tarkoittaa myös, että heidän vaikutuksensa elämääsi on erilainen. Puolisosi vaikutus on paljon suurempi kuin jonkun, jota moikkaat, kun satut tapaamaan kadulla. Danny Silk sanoo sen paljon paremmin, suosittelen hänen kirjojaan.

Miten tämä auttoi minua? Isä sanoi minulle: ”Siirrä nämä henkilöt sille paikalle ihmissuhdeympyröissä, mihin he tällä hetkellä kuuluvat”. Noin helppoa ja samalla aivan vallankumouksellista. Minuun sattui edelleen, koska he olivat olleet tosi läheisiä, he olivat edelleen siellä sydänystävien ringissä, vaikka olivat laittaneet välit poikki ja sanoneet ja tehneet erinäisiä asioita, jotka sattuivat minuun. He olivat sydänystäviä, heidän sanansa painoi paljon. Niinpä siirsin heidän sinne, minne he ovat itse valinneet kuulua, ihmisiksi, joiden kanssa en ole enää tekemisissä. Kun tein sen, heidän vaikutuksensa, sanansa siirtyivät heidän mukanaan. Nyt ne eivät ole enää sydänystävien sanoja vaan ihmisten, jotka eivät halua olla osa elämääni.  Sellaisten ihmisten sanat eivät oikeastaan vaikuta mitenkään. Minulle tämä oli kuin ihme. Ja ihmehän se olikin, Jumalan ihme. Se laittoi asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen ja kipu oli poissa.

Uskon, että meille kaikille on täsmävastaukset meidän juttuihin. Tämä oli minulle, mutta voi se toimia jollekin muullekin. Ihmissuhteiden laittaminen oikeaan järjestykseen on kuitenkin aina avain terveempiin ihmissuhteisiin.  Se tarkoittaa, että satsaamme enemmän niihin, jotka ovat siellä sisärenkailla. Itse asiassa se on ollut oman kesäni teema, ”sisärinkiläiset”. Tällä viikolla, kun olen koiran kanssa mökillä, olen miettinyt kaikkein tärkeintä järjestystä, kymppiä keskellä, Jumalaa. Olen kysellyt itseltäni, mitä ovat ne asiat, ihmiset, olosuhteet, jotka vaikuttavat suhteeseeni Häneen eli toisin sanoen, millä on suurempi vaikutusvalta, minkä sallin tulla väliimme. Etsin rohkeutta Häneltä antaa ne pois.

Kun kirjoitin tämän tekstin, tunsin, että olin päässyt vapaaksi. En ollut kuitenkaan vielä valmis kohtaamaan näitä ihmisiä, sen huomasin, kun kuulin heidän suunnitelmistaan muiden kautta.