Jos me ensin, sitten Jumala...

Aamupohdiskelua..puhuimme eilen ystäväni kanssa uuden liiton todellisuudesta. Sanoi jotain tyyliin, ettemme voi ottaa jonkun vanhan liiton liittoehtoja ja ympätä niitä uuteen liittoon. Paitsi, etteivät ne kuulu sinne, tekemällä niin, asetamme uuteen liittoon lain, ja synti ottaa voiman laista. Löydämme kyllä vanhoista liitoista varjoja, esikuvia, joiden todellisuus meillä on nyt Kristuksessa..ja vain Hänessä. Kaikki on Hänessä, meidän ei tarvitse etsiä mitään Kristuksen ulkopuolelta.

Taisin mesota asiasta vähän pitempäänkin. Aamulla jäin miettimään tuota ja mieleeni nousi raamatun paikka: 2 aik. 7:14 "jos minun kansani..." Tuolla jakeella kutsuin itsekin aikoinaan kanssauskoviani rukoukseen kaupunkimme puolesta. Siinä on valtava lupaus. MUTTA se ei ole uuden liiton lupaus. Uuden liiton lupaukset eivät ole sidottu siihen, että jos me teemme sitä, tätä ja tuota niin sitten Jumala... uudessa liitossa kaikki lupaukset ovat ovat kyllä Kristuksessa ja saavat amenensa Hänen ruumiinsa, meidän kauttamme.

Maan paraneminen ei ole työvoitto meidän rukousponnisteluistamme kääntää Jumalan pää rakastamaan, jotta Hän sitten parantaisi maan. Tuo parantuminen on jo Kristuksessa. Me kaadamme maahan kaikki järjen päätelmät ja kaiken, mikä nousee Kristuksen tuntemista vastaan. Mielen uudistuksen kautta kasvamme enemmän kiinni Kristukseen, mitä ehyemmiksi tulemme, sitä enemmän Kristuksen todellisuus tulee läpi kauttamme ja ne lupaukset, jotka jo ovat kyllä Hänessä, saavat amenensa kauttamme, ne tulevat näkyviin maan päällä.

Näetkö eron?
❤ Anne